|
|
Lissabonin fadoFado on perinteisesti jokamiehen (-naisen) taidetta. Kuka tahansa, jolla on ollut riittävästi tunteen paloa, on voinut nousta laulamaan ilosta, surusta tai muuten vaan. Tunnetuimmat fadistat esittävät musiikkia, joka ei välttämättä sovi kevyen musiikin osastoon. Fado on omaperäinen ja antoisa musiikin laji, ei taustamusiikkia. Fadon ikoni on tietenkin Amália Rodrigues. Tämän hetken muita nimekkäitä ovat Mísia, Christina Branco ja Mariza. He samoin kuin Carlos do Carmo, ovat vierailleet Suomessakin. Heidän musiikkiaan on hyvin saatavilla äänitteinä. Casa do Fado, Lissabon |
|
|
Coimbran fadoCoimbran fado liittyy läheisesti opiskelijaperinteeseen. Coimbrassa on ollut yliopisto jo vuodesta 1290. Tätä musiikkia esittävät yksinomaan miehet, joko yksin tai pienenä ryhmänä. Tunnetuimpia säveltäjiä ja esittäjiä ovat José Afonso ja Fernando Machado Soares. Tunnetuin fado lienee Balada da despedida (Coimbra tem mais encanto...). Suomessakin laulettu Portugalin huhtikuu ei muuten ole Coimbran fadoa, vaikka siinä Coimbrasta puhutaankin. Laulun on levyttänyt ainakin Amália nimellä Coimbra. |
![]() Kansanmusiikkikulkue Coimbrassa |
MaailmanmusiikkiJokaisella seudulla ja kaupungilla on oma kansanlaulu- ja tanssiperinteensä, johon tietenkin liittyy perinteinen pukeutuminen, esimerkkeinä Aveiron mustat pitkät pipot miehillä tai Nazarén naisten värikkäät minihameet alta pursuavine pitseineen. Kansanmusiikkia esitetään juhlapäivinä ja markkinoilla. Myös Portugalin tv:n kansainvälinen kanava RTPi esittää säännöllisesti eri seutujen perinnettä, laulut, tanssit, asut ja ruokaperinne samassa ohjelmassa. Modernisoitua perinnemusiikkia on levyttänyt Dulce Pontes. |
![]() |
Portugalilainen kitara, muu musiikkiPortugalilaisen kitaran mestari on Carlos Paredes (1925-2004). Klassikkoja ovat myös António Portugal ja António Brojo. Pedro Caldeira Cabral on yhdistänyt perinnettä uuteen musiikkiin. |





